Tässä jaksossa käydään läpi juhannuksen kuulumisia ja pohditaan niitä uskomuksia, joita kannamme itsestämme - usein ihan turhaan. Elisa kertoo yllättyneensä huomatessaan, ettei kaikilla ole pelkoa siitä, että joskus “sekoaa täysin”, ja jakaa oivalluksen siitä, miten ensimmäinen parisuhde luultavasti auttoi vapautumaan tästä pelosta.

Puhutaan myös siitä, missä menee raja persoonallisuuden ja opittujen suojamekanismien välillä.

Mitä tehdä, kun ystävä ei inspiroi vaan lähinnä latistaa? Entä kun ystävällä menee välit toisen ystävän kanssa? Saako olla veto-oikeus ystävän ystäviin? Puhutaan myös siitä, voiko omista onnistumisista kertoa ilman että vaikuttaa leuhkivalta. Lisäksi puidaan Ozempicia, aikuisten alkoholinkäyttöä lasten seurassa ja sitä, minkä ikäisinä haluaisimme saada lapset, jos saisimme päättää asian nyt.

Viikon jaksossa puhututtaa mm. varoitusmerkit toisissamme, ruutuajan lautasmalli ja kehujen vastaanottamisen vaikeus. Pohditaan myös kenen vastuulla tunteet oikeastaan on ja onko ainoa lapsi tavallaan perheensä kolmas pyörä?

Puhutaan kesän bucket listoista, niiden puutteesta, asioista joita odotamme innolla ja miksi festarit ei kiinnosta. Minkä takia muiden kesäsuunnitelmat aiheuttavat ahdistusta, ja mitä mieltä olemme gravel-pyöräilystä. Käydään myös läpi sitä, mitä lapsen kanssa kannattaa tehdä kesällä.

Sanni jakaa vinkkejä asioista, jotka on viime aikoina ilahduttanu ja rikastuttanu elämää.

Elisa on inspiroitunut kahdesta eri kirjasta ja pohtii, onko tehnyt virheen tyttären harrastuksen osalta.

Sanni on sitä mieltä, että aikusten pitäis tuoda takas samanlainen ajanvietto ystävien kanssa, mitä lapset harrastaa: eli jatkuvasti ja ilman mitään sen kummempaa syytä. Kauppareissut, työmatkat, iltateet ja sohvalla makoilu on huomattavasti mukavampaa hyvässä seurassa.
Ylipäätään pieni, tavallinen mutta muiden kanssa jaettu elämä ilostuttaa ja kiinnostaa.

Elisa on palautunut pitkän viikonlopun kestäneistä polttareista ja summaa viikonloppuaan käheän äänen ja täyden sydämen kera.